Seminaarinmäen Mieslaulajien esiintymisessä Yläkaupungin Yössä Alvarin aukiolla on mukana runsaasti tunnetta, sillä Semmarit esiintyi myös ensimmäisessä tapahtumassa vuonna 1992. Esiintymispaikkana silloin oli Seminarium -rakennuksen Vanha juhlasali. ”Muistamme tuon keikan hyvin. Esiinnyimme silloin akustisesti, emmekä olleet tottuneet kovin riehakkaisiin yleisöihin. Huomasimme kuitenkin, että sali oli kansoitettu täpötäyteen. Huomasimme myös, että yleisö oli puolellamme heti alkutahdeista lähtien. Loppukeikasta ilmapiiriä voisi kuvata sanalla hurmoksellinen”, nauraa Semmareita jo silloin johtanut Reima Viitala.

Vuosien varrella on tapahtunut paljon. Uusien ideoiden ja toimintatapojen etsiminen on vienyt Semmarit monellakin tavoin kauas alkuperäisestä muodostaan. ”Kun ymmärsimme pystyvämme operoimaan melko suurenkin yleisön edessä, tuli ajankohtaiseksi panostaa myös sellaisiin asioihin, jotka mahdollistivat selviytymisen esim. festivaali- ja vaikkapa ravintolakeikoilla. Teimme aika paljon työtä kehittääksemme jutusta teknisesti ja sisällöllisesti sellaisen, joka vapauttaisi meidät esiintymään periaatteessa missä vain. Toki myös puhtaassa laulutaidossa on menty eteenpäin. Vuonna 1989 aloitimme käytännössä pystymetsästä ja yksittäisen kappaleen treenaaminen saattoi olla kuukausien projekti”, muistelee Viitala.

Muutamat asiat Semmareiden toiminnassa eivät vuosien varrella ole muuttuneet miksikään. Yksi toiminnan peruskivi on omien kappaleiden tekeminen. Toinen asia, jonka ryhmä haluaa toiminnassaan säilyttää, on Viitalan mukaan leikinomaisen luovuuden kautta syntyvät hullut ideat. ”Ilman näitä kahta juttua emme enää olisi kasassa”, arvelee Viitala.

Yläkaupungin yössä Semmarit esittää ytimekkään kattauksen uutta ja vanhaa. ”Tykkäämme tehdä esityksistä aina jollain tavalla erityisiä. Yöhönkin tuomme varmasti jotain extraa. Sen verran ollaan tälle hienolle tapahtumalle nostalgiavelkaa, että ihan perussettiä ei lähdetä vetämään”, lupaa Viitala.